Home

Advertisement

Äänettömyys.

  • Jan. 31st, 2010 at 11:00 AM
Sotakissi
Ääni meni. Kuiskaamalla puhuminen on vähän hankalaa, etenki ku saa yskänpuuskia, joiden jälkeen meinaa oksentaa. Kurkku on aika rikki. Tää pittää fiksailla ni pääsee takas tetsaan. Hauskaa on ollu, mutta hiihtomarssin jälkeen tuli pieniä ongelmia nestehukan kanssa, sitte lähtiki ääni. Yhessä alikissa on ollu sietämistä, tupalaiset on jees ja ryhmä kiva. Joukkueessa yks joka ei vieläkää marssi kunnolla. Suuntana itellä kivääriaukki ja asesepän hommat. Katotaan mihin päädytään. Mieluiten asesepäksi, vaikka oliski vaan puolen vuoden hommat sitten.

Tags:

Halp.

  • Jan. 10th, 2010 at 9:09 PM
Normandia Kitten
Ny sit alko se jänskätys ja viimeinen täpinä kun mitään ei ole enää tehtävissä ja huomenna mennään. Viimeiset kamat reppuun ja miettii, ettei ota liikaa kamaa mukaan. Tupakkia ja vitamiineja on. Uus hammasharja on onnistunu katoamaan jonnekki. Sisäkenkiä ei ole, valtio saa tarjota. Pari kirjaa mukana. Omat lääkkeet ja jääsalvaa. Vaadittavat dokumentit. Ja jotain kuitenki sit unohdan...

Lähtö tapahtuu huomenna klo 8:15 ku tempasen bussiin tuosta kämpän nurkalta ja sit ollaanki melkeen loppupäivä junassa. Katotaan miten siellä paikan päällä sit.

Tags:

2009 meme from Luomuriisikakku!

  • Dec. 29th, 2009 at 7:08 PM
Sotakissi

Where​ did you begin​ 2009?​

- At Hervanta, shooting rockets with my airsoft- and WoD-friends.

What was your relat​ionsh​ip statu​s by Valen​tine'​s Day?
- Dating back then.

Were you in schoo​l (​anyti​me this year)​?
- Adult training centre, studing welding.

Did you have to go to the hospi​tal?​
- Hmm. Took lil' bro to hospital, onest or twice went for myself.

Did you have any encou​nters​ with the polic​e?​
- Not this year if I'm correct.

Where​ did you go on vacat​ion?​
- North for parents, some trips to Espoo and one longer in Australia.

What did you purch​ase that was over $​500?​
- Nothing at onest but car sucked that much for overall this year.

Did you know anybo​dy who got marri​ed?​
- My twin and her longterm boyfriend/engaged.

Did you move anywh​ere?​
- Nope and won't.

What sport​ing event​s did you atten​d?​
- Lot of airsoft-games!

Where​ do you live now?
- Tampere, Hervanta.

Descr​ibe your birth​day?​
- Lot of booze, good company, shooting rockets and having fun with close friends.

What'​s the one thing​ you did but thoug​ht you would​ never​ do in 2009?​
- One night stands.

What has/​have been your favor​ite momen​t(​s)​?​
- Airsoft-game highlights, traveling moments and whispered words during fireshow.

What'​s somet​hing you learn​ed about​ yours​elf?​
- Yeah, I can survive broken heart even when it comes totally without warning.

Any new addit​ions to your famil​y?​
- Not this year.

Made new frien​ds?​
- Quite many actually.

Favor​ite Night​[s] out?
- Stefans birthday! Nightlife in Melbourne. Random events with AS-friends.

Any regre​ts?​
- Surprisingly... none.

What do you want to chang​e in 2010?​
- Diffecent kind of survivalism.

Other​ than home,​ where​ did you spend​ most of your time?​
- Multisilta.

Chang​e your hairs​tyle?​
- With a huge jump. From extra long to totally short.

How old did you turn this year?​
- 27.

Do you have a New Year'​s resol​ution​ for 2010?
- Yeah, I'll stop my service if I'll break anything mentaly or physicaly.

Did you succeed in your New Year's resolutions for 2009?
- I didn't promise anything.

Anyth​ing embar​rassi​ng happen?​
- Too much to count.

Got arres​ted?​
- Luckily not.

Did you get sick this year?​
- Few bad flues and one broken tooth that caused lot of pain.

Start​ a new hobby​?
- Nah.

What are your plans for 2010?
- Military. All else is just bonus.

Are you happy​ to see 2009 go?
- Relief. Fresh start again.

Tags:

Pieni päivitys.

  • Dec. 16th, 2009 at 9:42 PM
Ranta
Pojat leikkii nätisti olkkarin lattialla, kahvin mukana oli viskiä ja mieli on tyyntynyt päivän vitutuksesta. Auto ei sitten menny katsastuksesta läpi vaan katsastaja kaivo joka ikisen pienimmänki sanomisen, eikä mitään "hei, mulla on tässä kämmenelläni se lamppu josta valitat, korjaisin sen nyt" auttanut. Kirjaimellisesti oli kaikki tarvittava autossa ja totesin tekeväni vaikka siinä samantien, muttei mitään armoa. Näemmä piti saaha hylsy autoon ja kai me naiset ollaan helppoja kohteita. Mitään isoa siinä ei ollu, vain yks lamppu vahingossa laitettu väärään paikkaan, mikä aiheutti pientä häsmäkkää. Senki ongelman ratkoi siinä paikan päällä, mutta tämä ei riittänyt. Isompia oli öljyn vuotaminen ja renkaan laakerien väljykset, mitkä on huoltsikkahommia, muttei nekään pahoja. En tosin ala tekeen tuolle koslalle enää ite mitään, se menee ekalle mannelle joka tarjoaa siitä enempi ku satasen.

Mitäs muuta. Pojat etsii väliaikaista kotia. Yhessä tai erikseen. Tarjolla siis Smert ja Piru, molemmat leikattuja, vuodeksi viihdyttämään iltaa. Intti siis edessä, notta silloin en itse kykene pitään pojista huolta. :(

Tuli tehtyä kans pieni reissu, varsin mukava sellainen, ja löydettyä matkan varrelta paljon mielekkäitä asioita, jotka pitää. Se oli hermolepoa kaiken stressaamisen, väsymyksen ja turtumuksen jälkeen. Täys maisemanvaihdos reboottaa pään kyllä hyvin. Koulu ei kärsiny eikä tuet katkennu, halliin palasi virkeänä ja iloisena tekemään lyhtyjä joulumyyntiin. Paljoa ei olisi sitäkään jäljellä, mutta ehkä loppurupiaman säästää intin jälkeen niin pääsee helpommin takas kouluun.

Uus tukka on ollu kans kiva, tämän kanssa oppi elämään aika nopeasti ja on tää helppohoitoinen ainakin. Pidän, kovasti. Välillä käsitellään vähän värinaamiolla, että punainen pysyy. Hallissa vaan suikka päähän niin ei valu silmille. Hämmentävää miten paljon tällä voi leikkiä.

Kurssia jäljellä enää palttiarallaa viikko, sitten pitäs vielä selvittää onko meillä joulun jälkeen vielä päiviä jäljellä vai palautanko lokeroni avaimet ja prikat. Loppuvuosi tulee menemään vauhdilla, tammikuuta ja helmikuuta oottaa kovasti.

Chillausta.

  • Nov. 11th, 2009 at 8:46 PM
Sotakissi
Hallissa on vaiheeksi ollut ihan oikeasti tekemistä. Koneistus on mielenkiintosta hommaa, huomattavasti siistimpää jopa, mutta helkkarin paljon tarkempaa. itsestään on löytänyt vittumaisen perfektionistin, joka ei koskaan voi olla tyytyväinen ja aina pitäisi parantaa. Niinkin pieni kuin 0,3 millin heitto tönärissä on meinannu polttaa kävyn täysin. Mitat, joita ei paljaalla silmällä näe, ovat olleet syynissä huolella. Tarkan pienen tuijottamisen huonona puolena - Ilman laseja se on aika hankalaa ja silmät on olleet rasittuneet, kipiät ja tänään alkoi vipatakki ku laitettiin pikkuveljen kanssa hyllyä seinälle. Hallin takana tupakilla ollessa joku irokeesityyppi tuli yhtäkkiä kysyyn oonko Ada. Kuulemma häntä vaivas, koska olin tutunnäköinen ja -niminen jostain. Tiä mitä stalkkeri tääkin. :D Koneistuksen hallissa muutenki ollu velmua porukkaa. Kaikki lööbailee ihan kympillä ja laahustelee, ukoilta saa neuvoja ja ohjeita.

Smert on leikattu, son helpottanu elämää huomattavasti. On se selkeesti rauhallisempi, eikä oo ihan niin tappelun hakuinen kuin aikaisemmin. Todistin eilen vain yhtä tappelua, normisti viittä. Uteliaita pojat oli kans hyllyä laittaessa, piti kovasti käydä auttamassa ja myöhemmin tuijottamassa sohvalta uutta ilmestystä. Hämmensi kovasti pieniä. 

Nyt on taas vähän kämpänlaittomeiningit, imuroida kerkes vähän, mutta vaatii hieman järjestämistä vielä. Jos vaikka sais huomenna rengasrumban jälkeen makkarin kuntoon niin olis aika tyytyväinen elämäänsä. Kauheesti olis kaikkea pientä hoidettavaa. Renkaat on isompi homma huomiselle, mutta seki menee kattoessa ku joku muu ähertää uudet munkit vanteille. Saa pojat Euromasterilla värkätä, minen osaa, eikä oo työvälineitä.

Että semmosia. Vielä ku ehtis softatakki. Meinaa vaan olla vähä viikonloput kiinni muissa hommissa.

Voisi päivittää joskus.

  • Sep. 30th, 2009 at 3:02 PM
Sotakissi
Nyt tulee sitte vaan jaarittelua. Ihan vaan yleiskuulumisia ja miettehiä.

Pitkästä aikaa hyvä olla. On sitä tässä ooteltukki. Ehkä tässä alkaa tottua siihen malliin, jolla elämä on ja totes muutamasta asiasta, notta ei ole mun murheeni. Ihastusta ilmassa kai, jos ei muuta niin pientä peliä senkin edestä. Mitään en kiveen kirjoita. Omassa asenteessa on huomannut muutoksia verraten kuluneisiin vuosiin. En stressaa enää suuremmin, on oppinut elämään yksin ja vain verenpaine on enää murheena. Suunnitelmat jatkolle on tehty jo ja elämä on sen puoleen järjestyksessä. Eipä tässä enää muuta ku käydä uusiis lääkeresepti ja vääntää kättä lääkärin kanssa vahvemmista tabuista. Opettelin leipomaan uudelleen. Hunajasämpylöistä tuli herkkua. Kuluneen kuun ongelmat ja rahatalous ovat melkein tasapainossa, nyt on taas varaa syödä, eikä pitäs tulla perikato. Tosiaan, syyskuun budjetti syömiselle, bensalle ja kissoille oli se 70-80e. Mentiin hieman kynsiä purren.

Nytten vois yrittää aktivoitua koulupäivän jäljiltä ja tiskata, jotta pääsee leipoon lisää. Totesin, että teen leipäni ite niin säästän aika hyvin. Tupakoinnista yrittää myös luopua. Taas. Kuluneiden viikkojen kokemukset ovat osoittaneet, että se voisi jopa onnistuakkin. On tullu lenkkeiltyä kans. Tutustuin myös viskeihin ja miellyin. Opintotuen paukahtaessa piti hakea oma pullo tissuteltavaksi. Hyvä Ostos. Kuunvaihteelle olisi kans paljon menoa, ettei meinaa ees ehtiä joka paikkaan revetä. Kummalliset Hiipparit, Alkoholokaust, Star Wars-rope, jne. Kutsua olis kans New Haven-peliin ja jos pystyis budjetin puolesta toteuttamaan niin Marine Ball olis kans avec-kortilla. :D Satanen ylimääräistä ja lähtisin kyllä tarjouksen esittäneen herrasmiehen käsipuoleen sievänä. Tosin pitäs kai sitten olla ihan oikee iltapuku, mutta suorittais hätäpuhelun Ullelle ja kysys josko sieltä irtoais se vihreä todella nätti puku, jota hivelöin viimeksi AS.Uniikissa.

Olen huomannut myös syksyn myötä halun naisellistua olevan läsnä. Ostin käsilaukun. Siis ihan oikean, pienen, kukalla koristellun käsilaukun. Ei ollu Varustelekasta ja Herra Isä jos siellä sellaisia myytäs. Epäilisin välittömästi eräiden henkilöiden menettäneen järkensä tai muukalaisten suorittaneen kaappauksen. Pitäisi myös laittaa uudet korkkarit, vanhat kärsivät aika paljon Vekin ja Riston häiden aikana kun tuli sitten vähän myllättyä niiden kaa. Välillä on ihan mukavaa tuntea olevansa naikkonen eikä sitä pidä heikkoutena. Ehkä se johtuu siitä, etten ole päässyt kuukauteen softaamaan ja on joutunut keskittymään muihin asioihin kuin keskipuskassa ryynäämiseen. Viimesunnuntaina tosin pääsi ja ekana löin Nakkikselle Lidlin muovipussin eteen, sisältönä JGn gekko. Kyllähän me sitä ronklattiin ja vika löydettiin. [info]suojelus oli kovasti apuna, mutta ei enää kahden aikaan yöllä alettu avaamaan mutkaa uusiksi kun huomasin yhden pienen jousen unohtuneen laittaa kiinni. XD Nakkis handlas homman 11 minuutissa kun kerran aikaaki piti sitte ottaa. Miten niin jotku suolestanu ennenki samaisen aseen? Tämä tosin teki itessä sen, että pitää hommata uus männänpää ja suorittaa sama, vaikkei ole mitään toivoa päästä 11 minuuttiin. Enempiki tulee oleen jotain kahden tunnin luokkaa se operaatio.

Kisuliinit on ollu kiltisti. Piru on suorastaan enkeli ja täys mammanpoika kun vaihdoin nukkumisjärjestelyjä. Smert saa olla olohuoneessa, ovi kiinni välistä ja Piru nukkuu mun kaa makkarissa. Joka aamu on tullut herättyä yksi laiska poika jalkopäässä maha pystyssä rötköttäen tai kyljessä kiinni. Osaa se myös vallata koko sängyn yhdellä taktisesti oikein asetellulla venytyksellä. Aamuisin päästäny kans Smertin makkariin ja torkuttu tovi kaikki kolme sängyssä, nuorimmainen kainalossa. Ei meinaa päästää mua pois vaan asettuu aina käsivarren päälle tai pitää tassuilla kiinni. Kitinää ja unista naukumista kuuluu aina ku nousee. Pieni on puhelias, yhä vain. Mietin koska naapurit tulee tsekkaan kidutanko tuota eläintä ku aina kotia palatessa kuuluu kauhea yhtäjaksoinen kissan huuto. Kahden hiekkalaatikon ratkaisu kans näemmä rauhotti talouden eikä pojat enää tappele läheskään niin paljon ku ennen, vaikka vähintään kerran päivässä otetaan mittaa toisesta. Hyvä vain, että myös Piru on alkanu välillä ite uhittelemaan ja puskemaan kimppuun, eikä vain ota turpaansa.

Mutta ny loppu sluibailu. Tiskaamaan mars! Suositellaan myös muillekin. Sitten ehkä olen ansainnut tilkan maltaista.

Muista positiivinen asenne!

  • Sep. 23rd, 2009 at 1:29 PM
Sotakissi
Ja ny käy kipiää. Pari viikkoa sitten lohjennut hammas alkoi särkeä ja olo on kuumeinen. Aika lääkäriin 17:15. Hermoja repii muutenkin liian moni asia. Koulu, raha, elukat, tulevaisuus. Suunnitelmia on, etenkin vuoden vaihteelle, mutta just nyt tuntuu siltä, että pakkaa pitää kasassa vain mun jääräpäinen tahtoni pitää kiinni illuusiosta, että tästä selvitään. Tilillä on 40senttiä ja sillä mennään. En tiedä miten tulen selviämään hammaslääkärin laskusta, mutta sinne on yksinkertaisesti pakko mennä nyt ja miettiä tämä myöhemmin.

Meneillään on myös turhautumista miespuolisten kanssaeläväisten suhteen. Tiedän olevani kranttu, skeptinen diiva, jolla on korkeat standardit, mutta näen aiheelliseksi pitää riman korkealla. Niitä 19-23vuotiaita kloppeja on pyöriny ihan tarpeeks jaloissa ja nätillä naamalla ei multa pisteitä saa, eikä hunajaiset sanat korvaa sitä, että pentujahan ne vielä on. Kun ei mitään halua suhteilla, mutta kaipaa kanssakäymistä ja sängyn lämmikettä. Sitä ei vaan voi näemmä saada sellasta sopevaa settiä, joka ei aamulla kyselis puhelinnumeroa ja yrittäs myöhemmin kiilata käsipuoleen julkisilla paikoilla. Ja voi ristus paria sankaria. Vastaan tullu pari niin ihmeellistä yritystä, ettei tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Lähtökohtana; Ei alle 25vuotiaita. Ei itteäni paljoa nuorempia. Ja kuin vaikea se on tajuta, ettei kellekään naiselle vaan voi sanoa, että sä muuten tuut mun luo yksi. Ymmärtäisin moisen 'iskureplan' jos kyseessä olis joku tutumpi tyyppi, jonka kaa on tuttavuudessa sillä linjalla, että voi virne suupieles heittää tuollaista, mutta jos tämä tulee ekalla tapaamisella niin ei hyvää päivää... Jos kyseessois ollu karismaattinen ja itsevarma uros niin oisin lähteny. Mutta vähä hihittäen ja epävarmasti pälyten heitettynä tuo kommentti oli vain ja ainoastaan säälittävä, ärsyttävä ja herätti halua spontaaniin väkivaltaan. Excuse me, mutta olen tietyllä tapaa vanhanaikainen ja tuo menee yli rajojen.
Kyynisyyttä ja julmuutta ilmassa. Joko olen elämääni vittuuntunut rakki tai draamakuningatar, mutta nykyään on sellainen olo, ettei voi tehdä mitään saamatta huomiota ensin sukupuolensa määräämänä ja vasta sitten ehkä kuunnellaan mitä oli asiaa. Yleensä ei kuunnella. Ei se ny ole tällä vasikan naamalla mikään yllätys, että ulkonäköön kiinnitetään huomiota. Olen kyllä katsonut peiliin ja tiedän mitä siellä on. En vain halua korostaa sitä tai ulkonäön olevan haitta/hyödyke. Välillä on tullut mentyä ihan kokeena bimbo-meiningillä josko se vähän antas elintilaa eikä tarvitsisi perustella itseään ja mielipiteitään joka mutkassa. Välillä menty sitten täysin kyynikkona ja tympääntyneen asiallisena,  mikä on lähinnä totuutta. Tuntui yllättävän ihmisiä, ettei mulla olekaan aina hyvä päivä ja ei, en meikkaa joka kerta ku astun ulos kämpän ovesta. Nykyiseltään viimeisen kahden yritelmän jälkeen totesin, että helvetti, minen leiki enää yhtään mitään. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa, että tulen sanomaan häijysti juuri sen mitä ajattelen, vaikka se kuulostaisikin typerältä ja asiattomalta. Aivan sama montako hentoakin haavetta siinä murskaantuu. Tällä hetkellä on vain yks mies, jonka hyväksyisin, mutta sosiaalisista syistä ja tietyn yhteisön huomiota välttääkseni mappi on suljettu asian puoleen.

Aasin silta, koska 90% näistä mainituista sankareista on softaajia. Nykyiseltään yhdistyksen asiat herättää myös lievää turhautumista. On se mahtavaa, että yksi angstprovo lehteen saa loppusuomen vihaamaan meikäläisiä. Asiaakin siinä oli, mutta kun kaikki muu on esitetty vain pääpiirteiltä selittämättä (tai vaivautumatta selittämään tarkoituksella) taustoja ja syitä tälle pimsin natsimeiningille on tosi hienoa saada paskiaisen maine. Virirajat on mitä on, koska kentällä ollaan välillä ahtaalla. Sisätiloissa on itekki ottanu kuulaa nahkaansa alle kahden metrin päästä ja ollu hyvin kiitollinen, ettei rajat ole yhtään korkeammat. Kipiäähän se käy. Paljon on herättänyt keskustelua myös kronotus. "Jokainen, joka ei tiedä paljonko oma ase ampuu käy kronolla ennen kentälle menemistä." kuten joka sunnuntai briiffissä kerrotaan. Emme siis pistä ihmisiä jonoon ja kirjaa tuloksia ylös kuin saksalaiset konsanaan. On myös suositeltu, että jos ase on siinä rajan tuntumassa niin käy tsekkailemassa ite pitkin päivää. Olen KERRAN reilun vuoden aikana kuullut suoritetun systemaattisen kronotuksen kaikille. Näemmä nyt näyttäisi vain olevan "faktaa", että juoksemme ympäri kenttää kronon kanssa häiritsemässä ihmisten pelaamista. Eräs kertoi kaverinsa joutuneen kronotettavaksi neljästi yhden päivän aikana. No kappas, en ole ikinä edes kuullut tai nähnyt ketään kronotettavan noin. Olisikohan henkilö itse antanut aihetta siihen? Olisiko hänestä tullut valituksia, jotka saivat pelinvetäjän turvautumaan kaikille reiluun ratkaisuun käydä näyttääs kronoa, jolloin ei pitäisi jäädä epäselvyyttä? Näkisin itse vittumaisemmaksi ja pelinvetäjän kannalta huonoksi ratkaisuksi jättää tuossa tapauksessa kronottamatta, silloin huhut vain kasvaisivat ja "epäilty" pelaaja saisi aika kasan paskaa niskaansa turhaan. Siinä taas yksi pelaajan parhaaksi yritetty tsekkaus leimattu typeryydeksi. Miksi? Olisi mukava tietää. Onko se niin helvetillistä ja kamalaa, että selvitetään asia? Jos itseäni epäiltäis yliviristä niin joo, antaisin aseeni enemmän kuin mielelläni kronotettavaksi vaikka kuusi  kertaa, jotta ei tarvi sitten selän takana kyräillä ja arvailla. Ei pilais mun päivääni, päinvastoin. Koska en tiedä kenestä oli kyse ja mikä tilanne paikan päällä oli voin vain arvailla todellisia syitä kronotukseen, mutta en lähde tuomitsemaan kronotettua pelaajaa. Enemmän näkisin sormella osotettavaa niissä, jotka eivät suostuneet uskomaan kronotuksen tulosta tai miettisin onko kanssapelaajista jollain tätä henkilöä vastaan. Mene ja tiedä.
Ainoa mistä olin tässä artikkelissa samaa mieltä oli haulikkojen rajat ja luokittelu. En seurannut asiaa kun se kuumimmillaan oli USEAMPI KUUKAUSI SITTEN ja näytti siltä, että siihen oli saatu suurinpiirtein kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Hieman yllätti, että se on taas tapetilla. Olen puolesta ja vastaan. Kertaviri, kolme joulea, okei mun puolesta. Mistä en ollut aikaisemmin tietoinen oli se, että aseen pitäisi näyttää siltä, että sillä myös ammutaan pitkiä etäisyyksiä. Kas. Olen onnistunut missaamaan jotain. No ei se mitään, tuota en allekirjoita. Jos ase on hyväksytty pelinvetäjän puolesta niin sitten on aivan sama vaikka näyttäisi moottorisahalta. Pääasia, että pelaaja on vastuullinen ja ei sitten sillä joulemörköllään ammu turvaetäisyyksien alle. Tosin tulipa erään haulikon kanssa jonkun aikaa pelattua ja katseltua mieleeni, että eipä ne Motonetin värkit (joita kaikilla tuntuu pursuavan nurkista) edes kestä sitä yli paria joulea, se on varma. Tosin, jos joku sellaisen haluaa tehdä niin tietää kyllä varmasti sen hajoavan jossain kohtaa. Jos ei hajoa niin pisteet hyvästä työstä ja kerro mullekki kuinka sen vahvistit? Kun tuo keskustelu foorumilla alkoi seurasin hetken ja nauroin. Asia ei koske mua, koska en hulikolla pelaa, niin en vaivautunut seuraamaan sitä enempää. Meni hetken aikaa tajuta miten valtavaksi sekin on paisunut ja siihen verraten mun vittuuntumiseni vonkaaviin teinipoikiin on aika pieni show.
Ehkä ainoa mikä kuitenkin nostatti omaa verenpainetta oli vastuuhenkilöihin kohdistunut kritiikki. Tässä on seurannut hallituksen ja toimikunnan tekemisiä hyvän aikaa ja keskustellu aikaisempien hallituksien aikaansaannoksista useampien henkilöiden kanssa. Nykyinen virassa oleva hallitus on tehnyt ihan helvetisti töitä, parantanut pelialuetta, hankkinut uusia vuokra-aseita (jep, ne on nättejä) ja maksanut juuri pelialueen vuokran neljältä vuodelta. Miksi kerralla? Koska se tuli yllätyksenä kun arvoisaa kiinteistön omistajaa ei ole useaan vuoteen tavoitettu yrityksistä huolimatta mitenkään. Yritetty on. Sitten tulee tällainen kiva pieni pommi, jota ei olisi saatu hoidettua, ellei yksi näistä mainituista vastuuhenkilöistä olisi pelastanut. Helvetin paljon kiitosta Remulle, joka käytännössä mahdollisti sen, että meillä on pelipaikka tätä nykyä vielä käytössä. Yhdistyksen raha-asiat on tästä yllätyksestä huolimatta nyt paremmassa järjestyksessä kuin koskaan aikaisemmin. Kaikesta on kuitit, eikä kukaan tee harkitsemattomia hankintoja yhdistyksen nimissä. MRE pakkaukset vanhenee, legenda elää ikuisesti. Sunnuntaipelit ovat avoimet kaikille, jotta tukisimme airsoft-harrastusta Suomessa ja tarjoaisimme kaikille mahdollisuuden harrastaa. Kaikille. Onpa vaikea sana. Hirveen hankala ymmärtää. Meillä on pelialue käytössä koko viikon, koska tuli mieleen, että jos sunnuntaipelit vituttaa ja ei jaksa naskeissa kahlata niin olisi jopa niin oma-alotteinen ja egonsa kanssa pro mennäkseen omalla porukalla pelaan lauantaina? Se on jäsenille ilmaista, vink vink. Oma-alotteisuus on myös ollu isoin ongelma, koska kukaan ei halua tehdä mitään yhdistyksen eteen, mutta paljon vaaditaan. Onpa se sitten kumma, että ne ihmiset, jotka vuodesta toiseen yrittää hoitaa asioita alkaa vähitellen vittuuntua ja ärähtää takaisin jatkuvaan ulinaan? Mikä pakottaa kitisemään? Voi nousta pois istumasta käsiensä päällä ja osallistua, tehdä itse eikä itkeä foorumilla ku kukaan muu ei tee.

Ennen kuin lopetan tämän ärtyneen paatostuksen, totean, että vuosien ajan eniten yhdistyksen asioista ovat huutaneet ja itkeneet ne ihmiset, jotka eivät edes asu lähelläkään Tamperetta. Tai käy pelaamassa. Että pisteet vaan niillekki. Kummallista, että pelit kuitenki on ollu rentoja ja mukavia jokseenkin aina, eikä kentällä kuule pahaa sanottavaa.

Stalkkerit!

  • Jul. 23rd, 2009 at 11:09 PM
Sotakissi
Jotaki anonyymia kiinnosti kovasti mun treffailuni niin kerrotaan sitten, notta ne treffit meni hianosti, kovasti viihdyttiin ja useamman kerran nähtiin. :D Mansikoita, kermavaahtoa ja splätterikauhuleffoja. Ja hyvää venäläistä vodkaa. Softaajahan tämä, tosin ei Pirkanmaalta lainkaan eikä suoraan normikanssakäymisestä muhun linkitettävissä, notta saa tehä salapoliisityötä jos aikoo tarkemmin selvittää. Spol tarkka-ampuja. On käyny Deconilla. Te juoruavat epatot saatte udella irkissä/Deconilla jos siltä tuntuu. Tätä hiipparia ei kyllä pääse enää näkemään erinäisistä syistä, muttei se mitään. Pari viikkoa rentoa chillausta ilman mitään tavotteita tai statuksen muutoksia oli just hyvä. Teki hyvää pällille.

Muihin aiheisiin... Täällä pitää aika kiirettä polttarien järkkäämisen kaa ja kaksoisolennon hääjuttuja vielä selviteltäessä. Star Wars-ropea huomenna! \o/ Olen fani. Uutta jännää tiedossa ja galaksien välistä juonittelua. Alusta on tuunattu ja kovasti ollaan jedineuvoston asialla taas menossa leikkiin salaisia agentteja. Oma hahmo teilaantu viimepelissä, mutta uusi on jo valmiina pientä viimeistelyä vaille. Joka pitäs tehä NYT. Hups. Eli taidanpa kohta alkaa oikeesti tekeen sitä.

Sunnuntaina on kova yritys pelaamaan, [info]suojelus tulossa mukaan, joten pakko rääpiä ittensä sängyn pohjalta. Jos pahalta näyttää lauantain jäljiltä niin ryömin takapenkille nukkumaan.

Treffit.

  • Jun. 19th, 2009 at 11:24 AM
Joyride
Okei, suunta hieman parempaan vuoristoradan jälkeen. On treffit. Tapaus on aika metka, jo jonkun aikaa tunnettu henkilö. Pitkä, tumma ja aikamoinen flirtti. Tästä ehkä lisää myöhemmin sen mukaan miten tilanne kehittyy, mutta se on jo tiedolla, ettei tästä virallista suhdetta tule kummankaan osalta olosuhteiden ja muutaman asian myötä. Seurassa saa silti viihtyä ja pitää hauskaa. Heitänpä tässä vielä loput kamat läjään ja hyppään rattin. Matkan varrella vois ehkä jopa myös softata.

Vahinkoraportti.

  • May. 21st, 2009 at 3:00 PM
Sotakissi
Olkkarin sohva pilalla. Tietsan äänikortti hajoamassa. Autossa todennäköisesti öljynsuodatin tukossa ja ilmaletku vuotaa. Kämpän viimeinen tuoli rikki. Auggi ei syötä. Parveke täynnä kissojen tuhoamaa kamaa. Pesukone rikki.... Mietinpä tässä mitä seuraavaksi päättää hajota spontaanisti. Vaihtoehtoina olisi kännykkä ja jääkaappi. Tai sitten tuo ensimmäiseen kiima-aikaansa päässyt elikko alkaa sotkea kahta pahemmin. Tällä hetkellä kämpän ainoa esine, mikä ei ole rikki tai ottanut jossain vaiheessa osumaa on umpimetallinen aseteline.

Unet olivat kans hämäriä, ahdistavia ja herääminen oli raskasta. Jokseenkin kaikkea fantasia-larppiin menemisestä jättikokoisiin hevosiin, psykoottisen aggressiivisiin neekerizombeihin, tekijänoikeuslakiin ja yöllä hautausmaan läpi pakettiautolla ajamiseen tuli vastaan. Larppipaikan (laitos/ostari) käytävillä kulki lasisilmäisiä lapsia. Teollisuushallin katton kautta täytyi paeta, koska mesta räjäytettiin ja siitä liityttiin survivor-hengellä swat-tiimiin. Kaiken aikaa joku tumma mies kulki jossain etäällä tai lähempänä pitäen silmällä. Se elementti jäi vähän epäselväksi, mutta surullinen se oli. Se zombie yritti myös syödä Vekin([info]vaskinen) ja kaikki mitä yritin ottaa käsiini aseeksi, puunkarahka, tiili, jne. mureni hyödyttömäksi. Saatanan ahdistavaa joutua siitä sitten hiisipainiin maanisesti nauravan ihmisen irvikuvan kanssa kun Veki oli saanut liian pahan tällin, eikä päässyt ylös. Ylipäätään aivan helvetin ahdistava yö.

Lisäys.
Myös tietsa prakaa, ei suostu antamaan edes Terminaalin ikkunaa auki, saati tottele mitään muutakaan perus järjestelmätyökalua. Taustakuvaakaan ei voinut vaihtaa puhumattakaan oikea oppisesta sammutuksesta valikon kautta.

Jjoo.. Lopetan tämän alistuneen marinan ja alan hommiin.

Evakkoon.

  • Apr. 30th, 2009 at 12:02 PM
Normandia Kitten
Katoan vapuksi Mikkeliin. Puhelimesta tavoittaa jos on tarvetta. Täytyy vähän nollata ajatuksia ja pistää elämä uudelleen järjestykseen.

Är är!

  • Apr. 27th, 2009 at 7:12 PM
Sotakissi
Voi homo! Katoin sitte Transporter 3:n ja totesin, että se on yks paskimpia leffoja mitä oon kattonu. Ei jukolauta! Sankarille tulee keski-iän kriisi toimintaleffassa!? Mitä kuttua tämä on!? Eikä edes paljoa nimeksikään mättöä ja hienoja temppuja! Niillä olis vielä voinu pelastaa jotain. Muutama ah-niin-nähty-autoloikka ja vähän kiristetään ministerin tytöllä. Koko leffan ootin olisko se sittenkin ehkä jopa väännetty vielä jostain kohtaa ja missäs tulee se 'hähä! eipäs menekään ihan niin!' vaan ei tullu. Aaaaargh! Kliseitä! Juonen näki ensimmäisen kymmenen minuutin aikana saman tien. Kaistan ja pikseleiden haaskausta moinen turhake! Mä katoin tuon ihan vaan ku kaikki sano, notta kyllä sen ny kerran kattoo jos on tylsää. No, oli tylsää, nyt vaan vituttaa ku oli niin huono. Kalliilla taas tehty tusinakamaa hahmosta, joka oli parin aikasemman leffan pohjalta jopa ihan mielenkiintonen ku anto anteeks juonien ennalta-arvattavuuden ja keskitty nauttiin mäiskeestä ja tylystä asenteesta. No ei ollu enää tyly! Äättänä!

Tags:

Hiippari!

  • Apr. 25th, 2009 at 7:45 PM
Sotakissi
Kamat melkein valmiina Kummalliset Hiipparit 2-peliin. Osa vielä levällään, nyt juoksen hakeen pelinjohtajalta yönäkökiikarin! \o/ Smert kököttää sievästi sylissä ja toljottaa näppistä silmät puoliummessa. Vähän kaihertaa pari asiaa, mutta niitä ei nyt ehdi käsitteleen.

Peruspäivitys. Pitkä sellainen.

  • Apr. 18th, 2009 at 4:31 PM
Sotakissi
Siitä on ny jo tarpeeksi aikaa kun viimeksi teki ihan peruskuulumisentryä. Voisi tämän korjata. Tiedossa siis epäjärjestyksessä katkonaisia ajatuksia ja mielipiteitä, heittoja ja huonoa läppää. Sisältää myös avautumista larppaajista ja pari kysymystä.

Lähetää vaikka siitä, että olen ollut melkein koko viikon kipeänä saatuani tappoflunssan ropesession jälkeen. Pitikö istua siinä vetävän ikkunan edessä parvekkeen avonaisen oven liepeillä? Pitikö, mitä? Pitipä tietenkin kun siinä oli  lokoisa sohva. Star Wars on vallannut maailmani aika tehokkaasti ja huomasin hurahtaneeni siinä vaiheessa kun olin käyttänyt  putkeen kahdeksan tuntia Wookiepediassa keräämässä tietoja avaruusaluksien tiedoista, varustuksesta, malleista ja modauksista. No, tämän pitkällisen tiedonkeräyssession jälkeen käsissä oli neljän aluksen tiedot + haluamani modaukset vaihtoehtoineen sen mukaan oliko niitä mahdollista aluksiin laittaa. Näistä valittiin ropeen sitten se meidän ikioma E-9 scout ship melkein Millenium Falconin tasoisilla herkuilla. Olin kieltämättä ylpeä tekemästäni työstä, johon myös [info]vaskinen osallistui loppuvaiheessa. No, työttömällä on aikaa harrastaa. Oma hahmo pääsi kyllä kuolemaan viimepelikerralla, harmia on ilmassa, koska pelasin ensimmäistä kertaa vuosiin ei-johtohahmoa, joka on enemmän support-tyyppinen osa ryhmää. Insinööri-mekaanikko-peluri-hakkeri-teekkari näin tiivistettynä. Ja aina pulassa. Noppasäkäni on Käsittämättömän Huono. Lusikan lentäminen nurkkaan ei ollut sinällään yllättävää ja sopi hahmon henkilökohtaisen tarinan kaareen ainakin siinä mielessä, että kaikkensa aina yrittää,selviytyy mitä käsittämättömimmistä paikoista hengissä, mutta kuolee yrittäessään hankkia itselleen puolustuskeinoa. Se oli aika eeppistä.

Flunssa alkaa hiljalleen taittua. Huomenna pitäisi mennä Deconille viemään vuokra-ase eräälle aloittelijalle, varmaan tulee juostua taas itekki pari kierrosta, mutta ei houkuta hankkia keuhkoputkentulehdusta tai muutakaan ruottalaista hyppykuppaa uudelleen. Pakko mennä vähän varoen. Sairastaminen on ainaki antanu aikaa tehä kaikkea kummaa kotosalla. Päivitin itteni maailmantilanteen tasalle. Havaitsin oman sivistymättömyyteni paikallispolitiikassa. Ylipäätään, että olen autuaan pihalla heti kun aletaan puhua sivistyssanoilla politiikkaa, vaikka aihe kiinnostaisi. Tiedän, olen juntti. Tai duunari. Pyrin olemaan duunari, töitä ei vaan oo. Aloitan koulun viikon päästä, valmistauduin siihen haaveilemalla mustan raudan tuoksusta ja valokaaresta sinkoilevista kipinöistä. Tuijotin automaattimaskiani kaapissa pitkään. Olen jopa harkinnut parvekkeen hyödyntämistä väliaikaispajana. Naapurit eivät varmaan vaan arvosta käryä. Kaivelin larppaajien foorumeita läpi ja kävin vastaamassa larppaajien kysymyksiin softaamisesta. Tunsin itseni sotanorsuksi, jolla on masokistin kivunsietokyky. Hävetti jälkikäteen vähän, mutta vain hetkellisesti. Totesin (taas) olevani ehkä keskiverto muijaa maskuliinisempi.

Pistetääs tää kans vielä vähän erikseen ku tuli asiaa mieleen. En voinut myöskään olla kiristelemättä hampaita lukiessani larppaajien kysymyksiä. Joko olen vainoharhainen militaristi/masokisti, mutta silmiä suorastaan särki larppaajatyttösten valtava huoli turvallisuudesta ja järjenkäytön vähyys. Hei, ny järki käteen. Airsoftia on harrastettu Suomessa jo kymmenen vuotta. EHKÄ joku on jo määrittänyt lajille turvallisuussäännöt ja rajat, joissa pelataan, jottei vahinkoja satu. Itse 3-4 vuotta pelanneena en ole nähnyt ainuttakaan isoa vammaa. Pahimmat ovat olleet pintanaarmuja, joista voi vähän vuotaa verta. Yksi lohjennut hammas. Ylähuuleen pari milliä uponnut kuula, se oikeasti kaivettiin kaiffarin viiksien seasta nahasta pois. Pahempia on sattunut yleisenä kompurointina ja järjen käytön puutteena tilanteissa, joissa on aivan sama oliko se ase mukana vai ei. Ehkä surkuhupaisin legenda on erään nimeltä mainitsemattoman aloittelijan kyyditys terveyskeskukseen tämän ammuttua pistoolilla kuulan pari senttiä kielensä sisälle. Aivan kaikkea ei tarvi matkia mitä isot pojat tekee Nemen takahuoneessa, eikä etenkään jos lippaassa on kuulia. Se ilmavirta tuntuu hauskalta kielessä, totta, mutta ei oikeesti! JÄRKI. Älä apinoi aivan kaikkea tai jos välttämättä haluat niin tsekkaa ny ensin ite ihan ajatuksen kanssa onko se ihan fiksua. Tuolla logiikalla pärjää jo hyvin pitkälle missä vain. Tästä loikkaan takaisin siihen, että eikö larppaajat, joiden peleissä myös on toisinaan toimintaa joka vaatii turvasääntöjä, osaa mieltää tätä logiikkaa softaamiseen? 

Mikä ihme tämä näennäinen kuvitelma järjettömästä ammuskelusta ilman mitään rotia oikein on? 

Ymmärtäisin jos softaajiin leimattaisiin enemmän militaristi-ajatusta, stereotypista sotahullu-mielikuvaa. Tällä hetkellä se mielikuva, jonka päättelin foorumin perusteella larppaajilla softaajista olevan on puhtaasti "vastuuton sadisti". Joko oma stereotypiani poikkeaa muiden stereotypiasta tai sitten siitä mielikuvasta puuttuu ne "sotilaan" peruselementit. Kurinalaisuus, käskyjen noudattaminen, taktikointi. Edes vähän, jooko? Onko Hollywood-ramboilu todellakin hämärtänyt käsityksen niin pahasti, että jokaiselta maastopukuiselta asetta kantavalta leikkisotilaalta odotetaan vain stallonemaista jyräämistä, mieletöntä sooloilua ja välitöntä siviilien alistamista äärimacholla asenteella? Siis mitä vittua? Korjatkaa ny joku larppaaja jos oon väärässä. Se vaan näyttää pahasti tuolta. Uskallan luottaa siihen, että pohjoissuomen puolella larppaajilla on realistisempi kuva softaajista (niin hyvässä kuin pahassa), mutta tämä loppu Suomea tuntuu olevan vähän hukassa henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta. Tiettääkseni softaajat, ne vähän vanhemmat, tavoittelevat sitä oikean sotilaan toimintaa. Oikealla tarkoitan tässä tapauksessa asevelvollisuuden suorittanutta henkilöä, jolla on taistelijan peruskoulutus tai enemmän. Naskeista ei kannata tässä yhteydessä puhua mitään, koska on tehty jo molemmin puolin selväksi, että airsoftin ja larpin kohdatessa alaikäiset saavat vielä odottaa. K18-raja on pakko olla. Tarviiko tätä perustella? 

Pyrin suhtautumaan larppaajiin ystävällisesti ja asiallisesti, kertomaan mistä lajissa on kyse ja hälventämään epäluuloa sadismista ja kivusta, mitkä lajiin liitetään vahvasti. Ei se kuula satu. Oma pää huusi foorumia lukiessa "Perkeleen herkkäperseet! Ettekö te oo ikinä kolauttaneet polveanne pöydän kulmaan!? SE SATTUU ENEMPI KU KUULA!!!" Missä pehmustetussa kopissa nämä ihmiset on asuneet ja mitä pirun holhousta tämä on? Ymmärtäisin foorumilla olleet kysymykset ja huolen jos kyseessä olisi K12-peli, johon äidin pikkukullat tulevat ensimmäistä kertaa. Joko mielikuvani peruslarppaajasta on yliarvioitu ja vahvempi todellisuutta tai sitten täällä todellakin on erilainen larp-kulttuuri kuin Oulussa. Ei mulle tullu mieleenkään jossain Marssin Sodista kitistä kun Jääkarhu huitaisi avarin päin näköä. Hetkellinen kipu toi eläytymiseen aika todella paljon juuri sitä mitä kaipasi ja siitä oli varoitettu ennen peliä. Olin osallistumisellani antanut luvan kovempaan käsittelyyn. Kuten eräänä talvena pikkujoulupelissäkin todettiin, "Hardcore saa olla, mutta omat rajansa on tunnettava ja niitä kunnioitettava. Ei ole HC:tä vetää itseään väkisin piippuun." Keneltäkään ei vaadita samaa kuin jengin kovimmalta jätkältä. Hienoa jos siihen pystyy, mutta se ei ole lähtökohta. En vaadi paikallisia larppaajia kivunsietokokeisiin, enempi tämän Avautumisen pohjalla on äimistys siitä miten matalalla se HC-taso täällä on. Enkä tuota sano ilkeyttäni. Se mihin itse oon tottunut on jotain ihan muuta luokkaa kuin ne pelit, joissa olen käynyt katsomassa esim. Jyväskylässä ja Lahdessa. Saman reaktion kehittäisin jos konepajaan kävelisi kärpässarjalaisen kokoinen hitsari. Varottaisin ensimmäisenä, että täällä voi sitten joutua lihasmassaa kasvattamaan ja homma ei ole siistiä vaikka sisätyötä onkin.

....ja nyt tunnen itseni taas sotanorsuksi. XP

Never assume....

  • Apr. 9th, 2009 at 7:07 PM
Sotakissi


...cute means harmless.

Kuvameemi.

  • Apr. 8th, 2009 at 11:58 PM
Haute Coiffure Francais
Kuva

Helsingin häämessut, AS Uniikin puvut, ensimmäisiä laatuaan Suomessa. Noita pukuja ei ollut kuvan ottamishetkellä vielä ainoallakaan morsiamella ollut päällään missään, toivottavasti on tätä nykyä. Kampaukset teki Studio Kaj Kallio eli käytännössä Meow/Mia Uski. Kuva on otettu ylioppilastalon parvelta häämuotinäytöksen aikaan. Oltiin aluksi itsekin vain yleisöä, mutta kun joku sivullinen alhaalla salin puolella huomas meidät, alettiin poseeraamaan ajatuksella peilikuva. Lopulta aika moni kääntyi selin lavalla olevaan showhun ja kuvas meitä lavamallien sijaan. :D

1. Mene neljänteen kansioon kuvatiedostoissasi
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä ihmistä tekemään sama


Haastan:
[info]elsunteri 
[info]zenicurean 
[info]vaskinen 
[info]3ngine 

BAA!

  • Mar. 26th, 2009 at 5:00 PM
Sotakissi

Reissun päällä.

  • Mar. 21st, 2009 at 11:05 AM
Joyride
Ka-PAU!

Piti lähteä viikonlopun reissulle Pohojammaalle, mutta täällä minä ny olen Perhossa ja kattelen tuossa äitin autoa, että lähen käymään vielä Kaustisella ja Vetelissä. Kunhan sieltä pääsen kotiutumaan takas Perhoon joksikin aikaa pitäs ilmaantua Punakettu ja Jääkarhu tänne noukkiin mut kyytiinsä kohti Oulua. Eilen yöllä tuli vähän sumplittua ja ihmeteltyä, jonka päätteeksi totesin notta joo. Tämä tilaisuus käytetään hyväksi tai seuraavaa ei tule ainakaan vuoteen.

Tähän asti reissu on ollu jees, välillä meinannu tulla joku lasku itelle, mutta siitä selvitty. Johtunee siitä, ettei Dumle päässyt mukaan töidensä takia ja jäi harmittamaan. Eilen puhuttiin pitkään puhelimessa ja purin tuntoja. Rontti inui vieressä pääsyä sisälle lämpimään. On kans pitkästä aikaa muistanu miten kivoja koirat on, vaikka niiden kokoon on yhä vaikea suhtautua. Tykkään hirmusesti tuosta Rontista. Se on iso, sympaattinen, kiltti ja osaa hymyillä. Näitä pieniä hetken asioita, olo oli rauhallinen ja hyvä kun koira nojaa itseään jalkaa vasten täysin rentona. en kuitenkaan omaa koiraa halua ottaa, mutta jos saisi niin kyllä mä Rontin kotia veisin. Se tykkäs Smertistäki kovasti ku se pallero mulle haettiin.

Mitäs, mitäs.. Näemmä keskiviikkona takas Tampereelle Jyväskylän kautta. Auto on hyvässä jemmassa Puolustusvoimien luolan vierasparkissa. Ei varmaan lähe käveleen reissun aikana mihinkään. Sain vihdoinki kans aikaan siivota koko koslan ja takakontti on ihan oikeesti tyhjä, eikä siellä ole enää hitsauskonetta, kettinkiä, vaatteita, kirjoja, sanomalehtiä, laatikoita, sukkia, tunkkeja, työkaluja ja työhaalareita. Kirves ja moottorisaha vaan puuttuvat niin ois voinu luulla äitin tai iskän autoksi. Ai joo. Nuutti-auto kans siirtyy pian mun nimiini, tehän äitin kaa vaihto läpsystä sen kaa niin musta tulee vihdoinki ihan oikee auton omistaja. Vähänkö. Tunnen itteni jollain hölmöllä tavalla aika aikuiseksi siitä hyvästä. XD Kilometrejä on tiedossa muutenki, mutta onneksi viihdyn aika hyvin autoissa ja nukun jos tulee aika pitkäksi. Eppäilen. Saa taas nähä miten hyvin kans kotiseudun murre tarttuu. Kuulemma puhun melkeen täysin tamperetta niin hyvä käydä välillä palauttaas puhetapa normaaliin.

Suden hetki.

  • Mar. 10th, 2009 at 5:31 AM
Sotakissi

Vähän yli viisi ja uni ei tule. Kuumetta ei enää ole, mutta paluumatka Mikkelistä oli hyvin tuskainen ja kummallinen tujuissa kuumehoureissa. Pieni arabi oli vallannut osan mun kroppaa ja sitä oli jännä kattoa kun käveleskeli edestakasin mahan päällä ja jurnutti itekseen miten sekaisin mun lämmönsäätely on. Auringonvalo tuntui jääkylmältä vedeltä. Palelsi aivan järettömästi. Olin koko matkan hanskat kädessä ja pipo silmillä, takki ylös asti kiinni vaikka lämmitys oli täysillä. Varsinainen flunssa hyökkäsi vasta kotona ja viimeinen vuorokausi on mennyt niistäen ja vuoroin pienessä kuumeessa tokkuroiden. Hallusinaatioita ei nyt ole vielä ainakaan ollut. Ehkä jotain pieniä sekavuuksia, muttei mitään muistamisen arvosta.

Tässä epätasaisesti heräillessä on ehtinyt kans miettimään paljon kaikkea ja käymään läpi asioita ilman mitään ulkopuolista stressitekijää, on saanut aivan eri tavalla aikaa pyöritellä viimeaikaiset tapahtumat joka vinkkelistä ympäri. Tiedän nyt mikä on estänyt tuolloin näkemästä ongelmakohtia ja uskallan todeta, etten ollut väärässä - en vain uskaltanut olla varma. Epävarmuus on ollut isoin ongelma melkein tasan siitä asti kun lama söi työt alta. Päälle stressi saada uus paikka ja hyvän aikaa kestänyt jonglööraaminen virastojen kanssa vei osansa. Kuopasta on päästävä pois, suunta ylös löytyi jo, mutta viikonloppuna se varmistui ja sai varmuuden pariin asiaan, jotka ovat sitä itsevarmuutta kaihertaneet. Nyt tiedän, että uskallan ja voin puskea eteenpäin, mutta omilla säännöilläni eikä kukaan tule rankaisemaan siitä.

Kuitenkin valvon sutta ja vartioin taloani. En osaa hellittää liian monen vuoden jälkeen ja epäilen pääsenkö koskaan siitä tunteesta, että jossain on aina jokin näkymätön uhka, jota en ole huomioinut tai ennakkoon varautunut. Haluan olla vahva, vahvempi sutta, mutta jäin liian pitkäksi aikaa pesäkoloon torkkumaan talven tullen.

Olis aika herätä ennen täysikuuta.

kipeenä

  • Mar. 5th, 2009 at 8:39 PM
Normandia Kitten
Surkia olo, kuumetta melkeen kolkytyheksän astetta, hikoilee ja palelee. Perussettiä heti ku saa viimein ittensä psyykattua olemaan stressaamatta. Saman tien kipeäksi. Mies on reissuhommissa ja joutuu olemaan seuraavanki viikon, joten turvahalit ehty. Kaks peittoa on kuitenki jo aika hyvä, niiden alla humitaan niin kauan ku täytyy jotta tää kuume polttaa ittensä pois. Eipähä ainakaa tee mieli tupakkia yhtään.

Tags:

Latest Month

January 2010
S M T W T F S
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Syndicate

RSS Atom
Powered by LiveJournal.com